Onnea Herra Nakero, tänään aamuyöstä olet nukkuessasi olet täyttänyt vuoden! Et enää ole vauva vaan taapero, noin siis niinkuin virallisesti.
Fyysiltä taidoiltasi olet jo liiankin kehittynyt ja vanhempasi sekä siskosi kaipaavatkin sitä paikallaan pyörivää palleroa joka ei hoitanut itseään jatkuvasti vaarallisiin ja luvattomiin paikkoihin. Tai tuhonnut hienoja junarata rakennelmia. Kiipeäminen on aivan parhaita asioita mitä tiedät ja joka päivä jaksatkin koittaa pääsisitkö jo vähän korkeammalle jakkaralle. Luojan kiitos oppisit nopeasti miten sieltä pitäisi tulla alas. Välillä vauhtia vain on hieman liikaa ja silloin kohtaa suuri suru. Kävelyn jalon taidon oppisit pari viikkoa sitten, juoksemista odotellen.... Vielä luotat mieluummin konttaamiseen, mutta jos vastaan tulee jotakin taaperokärryksi sopivaa se on hyvä hyödyntää. Tuolit, pahvilaatikot, jakkarat, tyynyt, kaikki kelpaavat. Pallopelit hallitset loistavasti. Sinulta sujuu niin salibandy kuin koripallokin.
Luonteeltasi olet hyvin eri sorttia kuin siskosi. Siinä missä sisko keräilee itsensä kovemmankin tällin jälkeen, sinä tahdot sylin ja paijauksen. Vähintään... Olet myös varsin hellä ja rakastava, nautit ajoittain vain sylissä loikoilusta ja halimisesta. Tähän siskollasi kun ei koskaan ole ollut aikaa. Loukkaannut helposti, ja verisesti. Yrität viimeiseen asti saavuttaa päämäräsi, oli se sitten kylpyyn pääseminen tai tiskikoneen tyhjentäminen.
Et enää valvota vanhempiasi vaan nukut kaiket yöt ja nukahdat kiltisti. Ah sitä autuutta. Mutsiskin alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan jo ihmiseltä. Päiväunetkin nukut jo jotakuinkin hyvin, kotona ainakin. Mamman luona hoidossa ei mene ihan niin putkeen. Syöt suurella ruokahalulla (enemmän kuin siskosi), mutta vain jos saat itse ruokasi suuhun saalistaa. Mutsin haarukasta kelpaa vain ultimateherkut, kuten rusinat.
Kaikenkaikkiaan olet melkoisen ällöttävän suloinen hymykuoppamies. Tui tui!
