Tukossa

Olen tukossa. Näppäimistöltä ei vain irtoa yksinkertaisesti mitään. Facebook tilinikin jota normaalisti tulee päivitettyjä vähintään kerran päivässä huutaa tyhjyyttään. Luen kyllä enemmän kuin pitkiin aikoihin ja olenkin saanut intoa niin moneen uuteen asiaan. Ehkäpä tätäkin blogia odottaa pienenpieni muutos tulevaisuudessa kunhan kirjoitusahanani alkavat jälleen avautua. Kakunkin tuossa tein, en edes jaksanut kuvata sitä vaikka nätti se oli. Teen parhaani palatakseni.

Pappa 70

Oma isäni täytti 70v. ja hänen toiveidensa mukainen kermakakku lähti lahjaksi meidän suunnaltamme. Tein myös toisen samanlaisen hieman pienempänä ja ilman suklaakoristeita ja ruusuja. Siitä ei tosin kuvaa löydy.

Ruusujen teossa en ole mitenkään hyvä ja pursotuksetkin vaativat edelleen harjoitusta, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

Kakun päältä löytyy valkosuklaakuorrutus ja sisältä isäni toiveiden mukainen ananastäyte jonka muokkasin Kinuskikissan hedelmätäytteestä.

Ananastäyte, kahteen väliin 28cm

500g ananaksia (ilman lientä)

1prk säilykemandariineja sokeriliemessä

4dl vispikermaa

200g sitruunarahkavalmistetta

7 liivatetta

Part party

Nyt on juhlat juhlittu. Tarjottavaa oli sopivasti mitoitettuna, ainoastaan kakkutikkareiden menekki oli hieman liian vähäinen. 

Täytekakun virkaa toimitti tällainen valkosuklaakuorrutteinen kermakakku. Sisältä löytyi Kinuskikissa ohjeen mukaan valmistettu kinuski-vadelmatäyte. Täytteen määrä oli hieman alimitoitettu näinkin suureen kakkuun (28cm), mutta hyvää se oli silti. Koristeet kakkutikkaripalloja ;)

Kakkutikkareita tein tämän perusteella ihan perus vaaleaan sokerikakkupohjaan ja kuorrutin valkosuklaalla. Koristeet värisokeria.

Tonnikala-valkosipulicoctailpalat.... Vaatii kehittelyä...

Jo aiemmin juhlapöydässämme esiintynyt kinkkuvoileipäkakku, hieman eri tyyliin koristeltuna. 

Uusi tulokas pyötäämme oli broilerivoileipäkakku. 

Ohje menee jotakuinkin näin:

3 liivatetta

125 g hunajamarinoituja broilerin suikaleita

1/2 keltainen paprika

2 dl kuohukermaa

60 g taco tuorejuustoa

1 tölkki ananasmurskaa

0,25 dl ananasmehu

1 rkl sweet chili kastiketta

0,25 tl tabascoa

1 valkosipulinkynsi

Ja miten tällainen sitten valmistetaan, kinuskikissahan sen kertoo...

Sellainen vuosikas

Onnea Herra Nakero, tänään aamuyöstä olet nukkuessasi olet täyttänyt vuoden! Et enää ole vauva vaan taapero, noin siis niinkuin virallisesti.

Fyysiltä taidoiltasi olet jo liiankin kehittynyt ja vanhempasi sekä siskosi kaipaavatkin sitä paikallaan pyörivää palleroa joka ei hoitanut itseään jatkuvasti vaarallisiin ja luvattomiin paikkoihin. Tai tuhonnut hienoja junarata rakennelmia. Kiipeäminen on aivan parhaita asioita mitä tiedät ja joka päivä jaksatkin koittaa pääsisitkö jo vähän korkeammalle jakkaralle. Luojan kiitos oppisit nopeasti miten sieltä pitäisi tulla alas. Välillä vauhtia vain on hieman liikaa ja silloin kohtaa suuri suru. Kävelyn jalon taidon oppisit pari viikkoa sitten, juoksemista odotellen.... Vielä luotat mieluummin konttaamiseen, mutta jos vastaan tulee jotakin taaperokärryksi sopivaa se on hyvä hyödyntää. Tuolit, pahvilaatikot, jakkarat, tyynyt, kaikki kelpaavat. Pallopelit hallitset loistavasti. Sinulta sujuu niin salibandy kuin koripallokin.

Luonteeltasi olet hyvin eri sorttia kuin siskosi. Siinä missä sisko keräilee itsensä kovemmankin tällin jälkeen, sinä tahdot sylin ja paijauksen. Vähintään... Olet myös varsin hellä ja rakastava, nautit ajoittain vain sylissä loikoilusta ja halimisesta. Tähän siskollasi kun ei koskaan ole ollut aikaa. Loukkaannut helposti, ja verisesti. Yrität viimeiseen asti saavuttaa päämäräsi, oli se sitten kylpyyn pääseminen tai tiskikoneen tyhjentäminen.

Et enää valvota vanhempiasi vaan nukut kaiket yöt ja nukahdat kiltisti. Ah sitä autuutta. Mutsiskin alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan jo ihmiseltä. Päiväunetkin nukut jo jotakuinkin hyvin, kotona ainakin. Mamman luona hoidossa ei mene ihan niin putkeen. Syöt suurella ruokahalulla (enemmän kuin siskosi), mutta vain jos saat itse ruokasi suuhun saalistaa. Mutsin haarukasta kelpaa vain ultimateherkut, kuten rusinat.

Kaikenkaikkiaan olet melkoisen ällöttävän suloinen hymykuoppamies. Tui tui!

Ticket2Heaven

Ostin Mairelle joulualesta uuden toppahaalarin. Tarkoitus oli ostaa PO.Pin kuorihaalari irroitettavalla fleecevuorella. Väinämöisellä on se ja se on osoittautunut loistavaksi puvuksi joka lämmittää ihan tarpeeksi meidän ulkoilumäärillä. Tai jos ei lämmitä niin laitetaan villaa alle. Mutta koska kyseiset haalarit myytiin heti loppuun jouduin tyytymään kakkosvaihtoehtoon. T2H:n Baggien North Suittiin, mustana kiitos...

Mutta hei ihan oikeasti. Toisen käyttökerran jälkeen jalkaremmi napsahti rikki napinreiästä. Vaihdoin sen siis seuraavaan läpeen, mutta mites kävikään. Pari käyttökertaa se selvisi mutta sitten koko remmi meni poikki. Onko näissä haalareissa oikeasti näin huonot remmit? Reiman jalkaremmit taas sitten kestää, ja kestää, ja kestää... 

169,90€ haalari jonka osa on käyttökelvoton viiden käyttökerran jälkeen! 

USKOMATONTA!

Kukkuu

Nyt se Väinämöinen tempun keksi.

Normaalistihan V menee nukkumaan n.19.30 maitopullonsa kanssa ja nukahtaa ennen kahdeksaa. Kun huoneessa on hiljaista on Mairen vuoro mennä unille. Sadun luku ja unta pallukkaan. Yritimme myös lasten yhteistä nukkumaan menoaikaa, mutta leikiksihän se meni.

No nyt Väinämöinen on keksinyt miten saa pidettyä hauskaa. Hän menee nukkumaan kuten normaalisti, juo tuttipullollisensa ja on aivan hipi hiljaa. Näin pahaa arvaamattomat vanhemmat luulevat tyypin nukkuvan ja siitä voidaankin siirtyä Mairen nukuttamiseen. Mutta eeiii kato. Kun ovi aukeaa pomppaa iloinen hymymies pystyyn kärppänä ja aloittaa siskolle virnuilun. Ei väsymyksestä tietoakaan.

Maire kuuntelee tyytyväisenä ja rauhallisena satunsa vaikka veli pinnasängystään huuteleekin. Mutta sitten kun mutsi poistuu huoneesta alkaa show.

Toinen pyllistelee ja päristelee. Toinen kuuntelee ja kurkkii iloisesti räkättäen. Kumpaakaan ei väsytä mukamas tippaakaan. Leikki kestää 1/2-1 1/2- tuntia... Mitä tässä sitten vanhempien pitäisi tehdä? Kysynpähän vaan. Sinne ne hiljenee heti kun huoneeseen menee, mutta poistuttaessa röhähdetään paskamainen nauru ja jatketaan samaa urpoilua. Huoh, mihin me noiden kahden kanssa joudutaan??

2012

Jälleen on ollut hiljaista täällä blogirintamalla. Jouluhössöttäjä kun (kuulemma) olen niin kaipa se on imenyt intoni kuiviin. Tässä kuitenkin viime vuotemme.

Tammikuu:

Viimehetken tuskailuja mahan kera, Mies oli varma että tammikuussa se sntyy kun Mairekin syntyi ennen aikojaan. Ei, ei syntynyt. Oli kylmä. Puin lapselle vaatteet, mutten vaippaa.

Helmikuu:

Alkukuukausi mateli, toivo menetettiin. Sitten survoin 4kg ja 50cm ulos liian pienestä reiästä. Elämä kahden lapsen äitinä alkoi. Luultiin että Maire sanoi koira, mutta se ei toistunut joten kaipa vain halusimme kuulla.

Maaliskuu:

Raskas kuukausi. Kun toinen nukahti, toinen heräsi. Väinämöisen ensimmäinen hymy. Ensimmäistä kertaa itse kasvatetun puudelin kanssa kehässä hienolla tuloksella. Pihalta löytyi lumien sulaessa kuollut ROTTA.

Huhtikuu:

Maire sai ihan oikean lasten sängyn, alku oli lupaava. Auto vaihtui kunnon perhepullukkaan, tervetuloa Chrysler Voyager. Ensimmäiset humalat piiitkään aikaan - ihan hirvittävä kuoleman krapula. Väinämöisen nimiäiset.

Toukokuu:

Pottatreenejä - tuloksetta... Uuden auton toteaminen hitusen pieneksi. Kakkuinnostuksen alku. Ensimmäiset terassikelit. Maire päätti lopettaa päiväunien nukkumisen. 

Kesäkuu:

Paniikki, ei haavasta vaan laastarista. Kesäflunssa koko perheellä. Koiranäyttelymenestystä. Grillailuja joululahjagrillillä. 

Heinäkuu:

Satoi vettä... 

Maire tippu sängystä, ja jatkoi heräämättä uniaan lattialla. Luxus risteily  ja uusi vuosisadan krapula. Törkeän hintaisista P&T kärryistä paukkui kumit yksinään eteisessä puhki. Miehen crossiharrastus sai uutta puhtia. 

Elokuu:

Blogin avaus. Piiitkä puudelin riiureissu kera Väinämöisen, ei niin parhaan autoilijan. Sitten se toukkaelävä alkoi liikkumaan, taaksepäin. Puudeli ja raskauspahoinvointi. 

Syyskuu:

Toukkaelävä Väinämöinen aloitti talomme tuhoamisen ja antenipiuha anoi armoa. Kivoja vieraita Ruotsista. The Maja muutti suojelemaan antenipiuhaa. Maire paskoi sohvalle. Sienestys. Laihdutuksen alku.

Lokakuu:

Pentuja. Väinämöisen korvatulehdus. Tukea vasten pystyyn nouseminen. Maire 2v. ja sininen pingukakku. 

Marraskuu:

Pentujen kanssa arjen pyöritystä, töihin palailua. Väinämöisen ensimmäinen hammas. Ensilumi.

Joulukuu:

Kiire... Pusu joulupukille ja suunnaton riemu. Erilainen uudenvuoden juhlinta, joka olikin sitten oikeastaan ihan mukavaa.