Sori nää tyngät ja hiljaisuus, pennut lähtee viikonloppuna ;)
tiistai 27. marraskuuta 2012
Nam nam
Siis vauvanruuat on niin ällöttävän näköisiä. Maku ihan ok, vaikka en mä siitä parsakaalista vieläkään tykkää...
Sori nää tyngät ja hiljaisuus, pennut lähtee viikonloppuna ;)
Sori nää tyngät ja hiljaisuus, pennut lähtee viikonloppuna ;)
maanantai 26. marraskuuta 2012
tiistai 20. marraskuuta 2012
Ne spinni kenkulit
Kuten eilen hehkutin marssin ostamaan itselleni ne spinning kengät. Kuten etukäteen jo arvelinkin, valikoima oli suppea. Tai siis sitä ei oikeastaan edes ollut. Ne olivat siis nämä, Asics-merkkiset kengät joihin kiinnitettiin klossit pohjaan. Malli ei jäänyt päähän ja kenkälaatikkokin jäi liikkeeseen, mutta perjantaina pääsevät testaukseen.
maanantai 19. marraskuuta 2012
Hiiwiöitä
Ne alkavat jo olemaan ihan kunnon koiria. Eivät viihdy enää pentuaitauksessaan ja kiljuvat hyvin äänekkäästi päästäkseen siltä pois. Ja kun niin tapahtuu pirun terävät pienet naskalihampaat isketään aivan kaikkeen mitä tielle sattuu. Hirviöitä puudelin vaatteissa.
Lähes kaiki vapaaksi jäävä aika meneekin karvaisissa merkeissä at the moment. Joko pesen ja föönaan, konetan, ruokin, siivoan tai vahdin mitä ne yrittävät tuhota seuraavaksi. Inkeri ei haluaisi enää imettää, ymmärrän hyvin. Mulle riitti yksi nännimonni, hui hirvitys jos niitä olisi kahdeksan. Ja niistä hampaista puhumattakaan. Kovin Inkeri haluaisi leikkiä pentujen kanssa, mutta kun ne iskevät saman tien tisseihin kiinni. Luulen että kun porukka vähenee on se helpotus koko taloudellemme. No Maire jää toki varmasti kovin kaipaamaan, se on oppinut todella nätisti leikkimään pentujen kanssa.
Yksi pennunkatsojista toi hirviöille tuliaisiksi yliajetun elukan, suunnaton hitti. Siinä roikkuu koko sakki, katotaan kuinka kauan kestää.
Raitakakku
Tällaisen huitaisin kiireessä viikonlopun pennunkatsojille. Ensimmäinen kerros ja pohja onnistuivat hyvin, sitten loppui aika. Tuli kiire pentutarkastukseen. Kauken kukkuraksi oli unohtanut ostaa valkosuklaata niin alin kerros olikin sitten maitosuklaasta, sitä kun äkkiä kaapista kaivoin... Ohje on kinuskikissalta, yllätys yllätys. Kaiken kukkuraksi, mä ihan oikeasti tarvitsen jonkun silppuroivan vekottimen. En ole yhtään tyytyväinen tuohon keksipohjaan. En saanut keksejä tarpeeksi tasaiseksi ja pohja oli hieman rapiseva.
Riemun kiljahduksia
Päivän paino: 69,8kg
Se on ihan oikeasti alle 70kg, olen ymmälläni. Viimeviikolla usko loppui kesken jo tiistaina kun kalenteri täyttyi täyttymistään ja viimeistään perjantaina löin hanskat tiskiin. Viikonloppu menikin mussutellen, ryypäten ja krapuloiden. Ja silti, kaikesta huolimatta olen sittenkin oikeutettu ostamaan se spinning kengät. Uskomatonta! Ehkä se oli se sunnuntain wc-pöntön halailu...
Tämä onkin sitten suuri kysymysmerkki. Mistä ostan ja millaiset? Kyläpahasessamme on Intersport ja Sportia, mutta kummankaan nettisivuilta en spinning kenkiä löydä. Ovatko ne niin myymäläkohtaisia etteivät laita niitä nettisivuilleen? Typerää, nyt menen ihan ummikkona kauppaan ja vihaan sitä yli kaiken. Haluan tietää mitä olen menossa ostamaan ja ottaa asoista selvää. Ilman tietoa tarjonnasta se on mahdotonta. Suunnittelin jo lähteväni Turkuun ostoksille, siellä sentään on sellaisia liikkeitä joilla on kattavat nettisivut myös spinning kenkien osalta. Shimanon kenkiä netissä kovin kehutaan ja niitä näkyykin tunneilla eniten. Taitaa siis olla ihan toimiva merkki. Sellaiset meidän ohjaajallammekin on. Ja ovathan ne ihan kivan näköisetkin, minä en rumia kenkiä suostu käyttämään olisivat sitten kuinka hyvät tahansa.
Tästä on kiva jatkaa!
Se on ihan oikeasti alle 70kg, olen ymmälläni. Viimeviikolla usko loppui kesken jo tiistaina kun kalenteri täyttyi täyttymistään ja viimeistään perjantaina löin hanskat tiskiin. Viikonloppu menikin mussutellen, ryypäten ja krapuloiden. Ja silti, kaikesta huolimatta olen sittenkin oikeutettu ostamaan se spinning kengät. Uskomatonta! Ehkä se oli se sunnuntain wc-pöntön halailu...
Tämä onkin sitten suuri kysymysmerkki. Mistä ostan ja millaiset? Kyläpahasessamme on Intersport ja Sportia, mutta kummankaan nettisivuilta en spinning kenkiä löydä. Ovatko ne niin myymäläkohtaisia etteivät laita niitä nettisivuilleen? Typerää, nyt menen ihan ummikkona kauppaan ja vihaan sitä yli kaiken. Haluan tietää mitä olen menossa ostamaan ja ottaa asoista selvää. Ilman tietoa tarjonnasta se on mahdotonta. Suunnittelin jo lähteväni Turkuun ostoksille, siellä sentään on sellaisia liikkeitä joilla on kattavat nettisivut myös spinning kenkien osalta. Shimanon kenkiä netissä kovin kehutaan ja niitä näkyykin tunneilla eniten. Taitaa siis olla ihan toimiva merkki. Sellaiset meidän ohjaajallammekin on. Ja ovathan ne ihan kivan näköisetkin, minä en rumia kenkiä suostu käyttämään olisivat sitten kuinka hyvät tahansa.
Tästä on kiva jatkaa!
maanantai 12. marraskuuta 2012
Ehkä sittenkin teen jotain oikein
Päivän paino: 70,4kg
Vähemmän kuin viimeviikolla, jes! Toinen spinning jäi kuitenkin välistä kun oli pakko ehtiä kauppaan ja maanantaisen jouduin vetämään ihan puoliteholla. Flunssan jälkimainingit ja puolentoistaviikon liikkumattomuus tekee ihmeitä jaksamiselle. Lenkilläkään en jaksanut kuin hikisesti puolet siitä mitä ennen flunssaa. Ärsyttävä takapakki.
Annoskoon pienennysprojekti edistyy jotenkuten. Välillä huomaan että tulipas ihan vahingossa syötyä ihan hirvittävän paljon ja välillä on ollut niin hyvää ruokaa että olen syönyt vain syömisen ilosta. Mutta en aio itseäni syömisestä ruoskia. En aio syödä jatkuvasti rajoitetusti, irtiotot ja lipsahdukset kuuluvat mukavaan ruokailukokemukseen.
Jos vaaka näyttäisi ensiviikolla jo alle 70 niin tämä tyyppi hihkuu onnesta ja käy ostamassa itselleen klossikengät.
Vähemmän kuin viimeviikolla, jes! Toinen spinning jäi kuitenkin välistä kun oli pakko ehtiä kauppaan ja maanantaisen jouduin vetämään ihan puoliteholla. Flunssan jälkimainingit ja puolentoistaviikon liikkumattomuus tekee ihmeitä jaksamiselle. Lenkilläkään en jaksanut kuin hikisesti puolet siitä mitä ennen flunssaa. Ärsyttävä takapakki.
Annoskoon pienennysprojekti edistyy jotenkuten. Välillä huomaan että tulipas ihan vahingossa syötyä ihan hirvittävän paljon ja välillä on ollut niin hyvää ruokaa että olen syönyt vain syömisen ilosta. Mutta en aio itseäni syömisestä ruoskia. En aio syödä jatkuvasti rajoitetusti, irtiotot ja lipsahdukset kuuluvat mukavaan ruokailukokemukseen.
Jos vaaka näyttäisi ensiviikolla jo alle 70 niin tämä tyyppi hihkuu onnesta ja käy ostamassa itselleen klossikengät.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Isänpäivän ferrarikakku
Isänpäiväksi puuhailin tällaisen Ferrarin muotoisen kakun. Ensimmäinen muotokakkuni evör. Pohjana käytin kinuskissan levykakkupohjaa, yksi levy riitti juuri ja juuri. Kuorrutus kaulintamassaa, koristeet sokerimassaa sekä Kick-patukoita.
Täytteenä kuningatarmousse jota tein ihan liikaa... Taas...
5dl flora vispi
500g maitorahkaa
300g rainbow kuningatarmarjoja
1dl vaniljakreemijauhetta
Vispit vaahdoksi ja loput aineet sekaan. Helppoa ja hyvää ;)
Pohjan valmistuksen jälkeen piirsin leivinpaperille kaavan jonka mukaan leikkasin pohjasta kolme samankokoista palaa. Pienensin yhtä paikoin että sain auton korkeuserot tasaisemmin esille.
Tämän jälkeen kostutin pohjan maidolla (melkein unohtu) ja lisäsin täytetä sopivan kerroksen. En uskaltanut ihan hirveän paksua täytekerrosta tehdä että homma pysyy kasassa.
Kostutus ja toinen täytekerros jonka päälle se hieman pienemmäksi muotoiltu pohjalevy. Päälle laitoin muutaman ylimääräisen pohjanpalasen muotoilemaan autoa. Kostutus...
Tämän jälkeen valmistin kreemin johon laitoin ruokalusikallisen kuningatar pilttiä mausteeksi. Tämän jälkeen laitoin kakun hetkeksi kylmään että kreemin hieman jähmettyi.
Sitten kreemin tasoitus. Tässä oivana apuna kuumalla vedellä tasaisin väliajoin puhdistettu ja lämmitetty veitsi. Kreemin epätasaisuudet paistavat pahasti läpi kaulintamassasta, mitä tasisempi kreemi, sitä tasaisempi kuorrute.
Kaulintamassa päälle ja etusiivekkeet paikoilleen.
Koristeet vielä ja se on valmis...
perjantai 9. marraskuuta 2012
Riittävä vanhemmuus
Eräästä keskustelunpätkästä intoutuneena alon pohtimaan riittävää vanhemmuutta ja siihen liittyvää lasten pientä ikäeroa. Mitä itse riittävä vanhemmuus sitten pitäisi sisällään? Leikkejä, välittämistä, läsnäoloa? Oma ajatukseni lähtee toki perusasioista. Lapsilla on päällään puhtaat, ehjät (ainakin useimmiten) vaatteet. Ruokaa on saatavilla niin paljon kuin jaksaa syödä (poislukien herkut). Vaipat vaihdetaan ja hygieniasta huolehditaan. Nukkuakkin saa rauhassa ja Mutsi on mukana päivän touhuissa. Näillä asioilla on luotu hyvä pohja kaikelle muulle. Lohdutuksille, kun potkaistaan isovarvas kynnykseen. Palikoiden kasaamiselle ja pallon heittelylle. Oikuttelevan haalarin päälle auttamiselle. Taapero kaipaa enemmän seuraa kuin vauva, tietysti. Vauvat tutkivat ja viipottavat omissa maailmoissaan välillä huomiota pyytäen, välillä apua tarviten.
Miten pieni ikäero sitten vaikuttaa tähän nk. riittävään vanhemmuuteen? Vaatetus saattaa kestää kauemmin ja vanhempi jää helposti hoitamaan homman itse kun mutsi pukee pienempää. Apua ei välttämättä saa heti kun pyytää. Ruokaa saa, mutta siinäkin pitää odottaa vuoroaan. Mutsilla on vain kaksi kättä ja Mies on läsnä vain kahdella aterialla. Vaipanvaihtopisteellä saattaa olla ajoittain ruuhkaa ja sitäkin joutuu monesti jompikumpi odottamaan. Kylpypunkkakin on ahtaampi kun sinne lättää kaksi kersaa istumaan. Nukkuessakin toinen kersa saattaa karjua kun toinen yrittää saada unenpäästä kiinni. Mutta vaikuttaisiko pidempi ikäero näihin asioihin? Vai kävisikö niin että jompikumpi jäisi vielä enemmän huomiotta, se kun osaa jo hyvin itsekkin? En tiedä...
Entäpä vanheman jaksaminen suhteessa edellämainittuun. Toki vauvat valvottavat ja varsinkin vastasyntyneinä vaativat huomiota ja vanhemmat ovat väsyneitä. Silloin molemmat lapset tietysti kärsivät kun Mutsi on vähän väsy. Mutta en usko että vaikka ikäeroa olisi enemmän se millään lailla vaikuttaisi jaksamiseen. Ei se vanhempi lapsi, toivottavasti ainakaan, tuota niin suurta lisätaakkaa väsymyksen suhteen. Tarvitseeko siinä palikoiden kasaaisessa mutsin olla pirteimmillään? Ei mielestäni ja silti vanhemmalla lapsella on ihan yhtä kivaa. Eikä se siihen television katselemiseenkaan kuole. Joinain päivinä sitä voidaan katsella enemmän, joinain päivinä se on kokonaan kiinni. Mielestäni kaikenmaailman suosiuksen siitä kuinka kauan lapsi saisi katsoa televisiota päivässä ovat liian suppeita. Otetaanko tutkimuksissa huomioon se vaihtoehto? Mitä jos se ei katso telkkaria vaan potkiskelee leluja kun ei ole mitään tekemistä, kun Mutsi on vähän väsy. Kumpi on lapsen kehitykselle vaarallisempaa? Ja se, että jos nuorempaa vauvaa ei olisi, leikkisikö se mutsi sittenkään vai laittaisiko silti sen telkkarin päälle kun se nyt vaan on niin helppoa? Vauva-aika on loppujen lopuksi niin lyhyt, varsinkin se haastavin aika, että tuskinpa kumpikaan lapsi siitä sen suuremmin kärsii.
Itse koen että Väinämöisen synnyttyä alku oli takkuavaa ja Maire jäikin ajoittain selkeästi taka-alalle. Pakostakin, imettäessä voi tehdä vain rajallisia asioita. Mutta sen jälkeen kun Väinämöisestä on alkanut olemaan edes vähänkään seuraa, on molempien lasten elämä ollut rikkaampaa. Jos nyt siis vertaan Mairen vauva-aikaan. Mutsi on pirteämpi kun vanhempi lapsi kiinnostaa pienempää ja koko aikaa ei tarvitse olla viihdyttämässä jompaa kumpaa. Yksinäinen lapsi/vauva kaipaa seuraa, mutta kahdesta lapsesta on jo huomattavan paljon seuraa toisilleen vaikka varsinaista kanssakäymistä ei tapahdukkaan. Mielestä minun vanhemmuuteni on enemmän kuin vain riittävää.Pienestä ikäerosta huolimatta. On päiviä jolloin mennään väin sillä riittävällä, mutta pääsääntöisesti uskon että juuri näin olemme kaikki tyytyväisempiä joka suhteessa.
Miten pieni ikäero sitten vaikuttaa tähän nk. riittävään vanhemmuuteen? Vaatetus saattaa kestää kauemmin ja vanhempi jää helposti hoitamaan homman itse kun mutsi pukee pienempää. Apua ei välttämättä saa heti kun pyytää. Ruokaa saa, mutta siinäkin pitää odottaa vuoroaan. Mutsilla on vain kaksi kättä ja Mies on läsnä vain kahdella aterialla. Vaipanvaihtopisteellä saattaa olla ajoittain ruuhkaa ja sitäkin joutuu monesti jompikumpi odottamaan. Kylpypunkkakin on ahtaampi kun sinne lättää kaksi kersaa istumaan. Nukkuessakin toinen kersa saattaa karjua kun toinen yrittää saada unenpäästä kiinni. Mutta vaikuttaisiko pidempi ikäero näihin asioihin? Vai kävisikö niin että jompikumpi jäisi vielä enemmän huomiotta, se kun osaa jo hyvin itsekkin? En tiedä...
Entäpä vanheman jaksaminen suhteessa edellämainittuun. Toki vauvat valvottavat ja varsinkin vastasyntyneinä vaativat huomiota ja vanhemmat ovat väsyneitä. Silloin molemmat lapset tietysti kärsivät kun Mutsi on vähän väsy. Mutta en usko että vaikka ikäeroa olisi enemmän se millään lailla vaikuttaisi jaksamiseen. Ei se vanhempi lapsi, toivottavasti ainakaan, tuota niin suurta lisätaakkaa väsymyksen suhteen. Tarvitseeko siinä palikoiden kasaaisessa mutsin olla pirteimmillään? Ei mielestäni ja silti vanhemmalla lapsella on ihan yhtä kivaa. Eikä se siihen television katselemiseenkaan kuole. Joinain päivinä sitä voidaan katsella enemmän, joinain päivinä se on kokonaan kiinni. Mielestäni kaikenmaailman suosiuksen siitä kuinka kauan lapsi saisi katsoa televisiota päivässä ovat liian suppeita. Otetaanko tutkimuksissa huomioon se vaihtoehto? Mitä jos se ei katso telkkaria vaan potkiskelee leluja kun ei ole mitään tekemistä, kun Mutsi on vähän väsy. Kumpi on lapsen kehitykselle vaarallisempaa? Ja se, että jos nuorempaa vauvaa ei olisi, leikkisikö se mutsi sittenkään vai laittaisiko silti sen telkkarin päälle kun se nyt vaan on niin helppoa? Vauva-aika on loppujen lopuksi niin lyhyt, varsinkin se haastavin aika, että tuskinpa kumpikaan lapsi siitä sen suuremmin kärsii.
Itse koen että Väinämöisen synnyttyä alku oli takkuavaa ja Maire jäikin ajoittain selkeästi taka-alalle. Pakostakin, imettäessä voi tehdä vain rajallisia asioita. Mutta sen jälkeen kun Väinämöisestä on alkanut olemaan edes vähänkään seuraa, on molempien lasten elämä ollut rikkaampaa. Jos nyt siis vertaan Mairen vauva-aikaan. Mutsi on pirteämpi kun vanhempi lapsi kiinnostaa pienempää ja koko aikaa ei tarvitse olla viihdyttämässä jompaa kumpaa. Yksinäinen lapsi/vauva kaipaa seuraa, mutta kahdesta lapsesta on jo huomattavan paljon seuraa toisilleen vaikka varsinaista kanssakäymistä ei tapahdukkaan. Mielestä minun vanhemmuuteni on enemmän kuin vain riittävää.Pienestä ikäerosta huolimatta. On päiviä jolloin mennään väin sillä riittävällä, mutta pääsääntöisesti uskon että juuri näin olemme kaikki tyytyväisempiä joka suhteessa.
 |
| Mutsi ei aina ehdi apuun |
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Viimeinen päivä
Tänään on vanhenpainvapaani viimeinen päivä. Huomenna alkaa arki, tai no ei nyt ihan kuitenkaan.
Kun Mairen kanssa oli sama tilanne, pistettiin vanhempainvapaan perään vielä kaksi viikkoa kesälomaa ja sitten palasin vasta töihin. Saatiin näin vietettyä Miehen kanssa koko kesäloma yhdessä vapaalla. Tämän jälkeen Maire meni mutsilleni hoitoon ja minä menin mutsin tilalle töihin, perheyritys. En nyt tiedä voiko sitä varsinaisesti hoitopaikaksi kutsua. Mentiin töihin 8.00, jätin Mairuliinin aamupuurolle mutsille ja kipitin 20metrin päähän duuniin. Puoli 12 olikin jo lounasaika jolloin mutsi oli laittanut ruokaa ja voimme kipittää veljeni kanssa sinne syömään jos siltä tuntui. Siitä se menikin jo päikkäreille n.12.30 joita se nukkuin 2,5-3,5 tuntia. Sitten melkein lähdettiinkin jo kotiin. Varsinaista hoitoaikaa hänelle siis kertyi n. 3,5h. Töissä ehtisin olemaan huimat 5kk ennen seuraavaa äitiyslomaa.
Nyt tilanne on hieman toinen. Töissä on pahin joulukiire päällä joten tulimme siihen lopputulokseen että pidän tähän nyt ainakin yhden kesälomaviikon jollen toistakin. Saavat ne siellä hoitaa joulun alta pois kun ovat rutinoituneempia kuin minä tällä hetkellä. Palailen sitten töihin kun pahin rytäkkä on ohi. Ja sittenkin vain kolmena päivänä viikossa. Maanantain ja perjantait aion olla lasten kanssa kotona. Minä, ex-lastenvihaaja, aion alkaa varsinaiseksi kotiäidiksi. Ainakin melkein. Tulimme tähän lopputulokseen koska vasta nyt kun pahin vauva-aika on ohitettu alkaa kotonakin olemaan paaaljon mukavampaa. Joku ei koko aikaa huuda ja se pienempikin tyyppi saattaa jo nauraa mun jutuille. En halua viettää niitä kaikista mukavimpia hetkiä lasteni pikkulapsiajasta töissä. Haluan jakaa niiden elämän kotona. Mutta etten nyt ihan mökkihöperöidy ja että saadaan rahat riittämään paremmin teen kolmepäiväistä viikkoa töissä. Vähän raitista ilmaa.
Lapset menevät taas mutsille hoitoon, turvallisen 20metrin päähän. Helvetti, mähän nään ne huutelemassa mutsin keittön ikkunasta samalla kun puurran ilmoituksia lehtiin. Mutsikin saa olla sitten niinä kahtena päivänä duunissa kun mä en ole. Ei tarvitse senkään mökkihöperöityä, ikuinen yksityisyrittäjä kun on...
Kun Mairen kanssa oli sama tilanne, pistettiin vanhempainvapaan perään vielä kaksi viikkoa kesälomaa ja sitten palasin vasta töihin. Saatiin näin vietettyä Miehen kanssa koko kesäloma yhdessä vapaalla. Tämän jälkeen Maire meni mutsilleni hoitoon ja minä menin mutsin tilalle töihin, perheyritys. En nyt tiedä voiko sitä varsinaisesti hoitopaikaksi kutsua. Mentiin töihin 8.00, jätin Mairuliinin aamupuurolle mutsille ja kipitin 20metrin päähän duuniin. Puoli 12 olikin jo lounasaika jolloin mutsi oli laittanut ruokaa ja voimme kipittää veljeni kanssa sinne syömään jos siltä tuntui. Siitä se menikin jo päikkäreille n.12.30 joita se nukkuin 2,5-3,5 tuntia. Sitten melkein lähdettiinkin jo kotiin. Varsinaista hoitoaikaa hänelle siis kertyi n. 3,5h. Töissä ehtisin olemaan huimat 5kk ennen seuraavaa äitiyslomaa.
Nyt tilanne on hieman toinen. Töissä on pahin joulukiire päällä joten tulimme siihen lopputulokseen että pidän tähän nyt ainakin yhden kesälomaviikon jollen toistakin. Saavat ne siellä hoitaa joulun alta pois kun ovat rutinoituneempia kuin minä tällä hetkellä. Palailen sitten töihin kun pahin rytäkkä on ohi. Ja sittenkin vain kolmena päivänä viikossa. Maanantain ja perjantait aion olla lasten kanssa kotona. Minä, ex-lastenvihaaja, aion alkaa varsinaiseksi kotiäidiksi. Ainakin melkein. Tulimme tähän lopputulokseen koska vasta nyt kun pahin vauva-aika on ohitettu alkaa kotonakin olemaan paaaljon mukavampaa. Joku ei koko aikaa huuda ja se pienempikin tyyppi saattaa jo nauraa mun jutuille. En halua viettää niitä kaikista mukavimpia hetkiä lasteni pikkulapsiajasta töissä. Haluan jakaa niiden elämän kotona. Mutta etten nyt ihan mökkihöperöidy ja että saadaan rahat riittämään paremmin teen kolmepäiväistä viikkoa töissä. Vähän raitista ilmaa.
Lapset menevät taas mutsille hoitoon, turvallisen 20metrin päähän. Helvetti, mähän nään ne huutelemassa mutsin keittön ikkunasta samalla kun puurran ilmoituksia lehtiin. Mutsikin saa olla sitten niinä kahtena päivänä duunissa kun mä en ole. Ei tarvitse senkään mökkihöperöityä, ikuinen yksityisyrittäjä kun on...
tiistai 6. marraskuuta 2012
Yksi vaihe ohitettu?
Kuten on jos selvennetty, lapsemme eivät ole olleet vauvoina kovinkaan hyviä nukkumaan. Väinämöiselle lätkäistiin unikoulu turvalle heti kun maaginen 6kk tuli täyteen. Nyt luulen, että olemme saavuttaneet halutun päämäärän. Ainakin toistaiseksi. Se ei ole herännyt neljään yöhön kertaakaan pyytämään tuttipulloa. Se menee nukkumaan 19.30 tuttipullonsa kanssa ja nukahtaa yksinään omaan sänkyynsä. Tämä on sujunut jo pitkään. Mutta sitten se on yleensä herännyt n. 05.00 syömään. Käännekohta tapahtui kun kellot ja mutsit, siirrettiin talviakaan. Kun kello näytti 04.00 ja tyyppi heräsi huutamaan ruokaa ei sitä tippunutkaan ja muutaman yön jälkeen se luovutti kokonaan. Takapakkiakin tuli parina yönä. Mutta nyt se ihan oikeasti on nukkunut monta yötä peräkanaa koko yön, 19.30-07.00 se nukkuu!
WOHOOO!!!
Nyt se ihan varmasti herää kun sanoin sille että jos samaan malliin jatkaa niin saa muuttaa siskon kanssa samaan huoneeseen...
WOHOOO!!!
Nyt se ihan varmasti herää kun sanoin sille että jos samaan malliin jatkaa niin saa muuttaa siskon kanssa samaan huoneeseen...
maanantai 5. marraskuuta 2012
Kaikesta huolimatta
Päivän paino: 71,00kg
Flunssa, liikkumattomuus, synttärit... Olin taas varautunut pahempaan, mutta tämä oli ihan positiivinen juttu. Liikkumaan en päässyt viimeviikolla kertaakaan kun flunssa nappasi kouriinsa. Synttäreitäkin taas vietettiin ja syntisen hyviä herkkuja leivottiin ja syötiin.
Tällä viikolla ryhtiliike ja kaksi spinningiä. Kaveri yrittää houkutella myös bodypumppiin, mutta minua kovin mietityttää niiden painojen kanssa säätäminen ja rytmi. Millä mä osaisin??
Flunssa, liikkumattomuus, synttärit... Olin taas varautunut pahempaan, mutta tämä oli ihan positiivinen juttu. Liikkumaan en päässyt viimeviikolla kertaakaan kun flunssa nappasi kouriinsa. Synttäreitäkin taas vietettiin ja syntisen hyviä herkkuja leivottiin ja syötiin.
Tällä viikolla ryhtiliike ja kaksi spinningiä. Kaveri yrittää houkutella myös bodypumppiin, mutta minua kovin mietityttää niiden painojen kanssa säätäminen ja rytmi. Millä mä osaisin??
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Puudelikakku ja halloween cupcaket
Tällainen kuningatarpuudeli lähti veljentytön 14v. synttäreille. Alempi on 24cm vuokaan tehty 4 munan tumma sokerikakkupohja, täytteenä mansikka ja vanilja. Ylempi on 18cm vuokaan tehty 2 munan tumma sokerikakkupohja ja yhtenä täytekerroksena mansikkaa. Kuorrutus vaahtokarkin makuisesta kaulintamassasta ja koristeet sokerimassasta.
Tein myös myöhästyneet halloween cupcaket. Itse leivos on Kinuskikissan minttusuklaamuffinssi. Kuorrutuksena on keltaiseksi ja harmaaksi värjättyä vaniljakuorrutetta, täältä. Koristeina keltaisia nomparelleja ja Kick-patukoista muotoilemiani hämiksiä ja noidanhattuja.
 |
| Näin valmistuu hämähäkki, |
 |
| ja näin noidanhattu... |
lauantai 3. marraskuuta 2012
Veli hukassa
Monesti jos minulla on esim. kaupungilla asioita hoidettavana enemmänkin, jätän Mairen eläkkeellä oleville vanhemmilleni päiväunille ja otan Väinämöisen kärryissä mukaan. Tänään kuitenkin minun piti leipoa kakku ja Mies lähti aikaisin aamusta salibandy turnaukseen, joten päätin viedä Väinämöisen porukoille ja ottaa Mairen kotiin. Sen kanssa kun pystyy leipomaan, tai sen voi istuttaa katsomaan Pinguja tms. Väinämöinen lahkeessa ei kakunteko ihan välttämättä onnistu.
Suuntasimme siis lounasaikaan porukoilleni ja teimme ruokaa ja söimme niinkuin usein muulloinkin. Vaihdettiin vaipat ja aloin pukemaan Mairelle ulkovaatetta päälle. Silloin se tajusi että veljelle ei vaatteita laitettukkaan ja aloitti suunnattoman panikoimisen. Ei veljeä sinne voi jättää. Maire yritti itse kantaa Väinämöistä, se raahasi sille haalarin ja yritti pukea sitä. Kaikki tämä huutaen. Yritimme kovin selittää hänelle että veli jää tänne nukkumaan päikkärit ja haemme sen kyllä kotiin kun ollaan saatu kakku valmiiksi kotona. Silloin se yritti itse kiitää vaunuihin nukkumaan. Pitkällisen suostuttelun ja maanittelun jälkeen se suostui lähtemään mutsin kanssa himaan. Huutaen...
Se selitti koko matkan kotiin kuinka veli ei´o takapenkillä hänen vieressään. Kotona se juoksi koko kämpän läpi ja ei´o. Päikkäreiltä herättyään sama juttu, ei´o.
Kun vihdoin kakku oli valmis, tuli aika lähteä hakemaan veljeä. Se ei ole varmaan ikinä pukenut niin nopeasti ja kiltisiti. Kiivennyt autoon ja turvaistuimeensa. Koko matkan vanhemmilleni se varmisti että käännyn oikeaan suuntaan jokaisesta risteyksestä. Se juoksi sisälle normaalin viivyttelyn sijaan ja voi sitä halien ja pusujen määrää minkä veli vihdoin sai kun se vihdoin löytyi.
Suuntasimme siis lounasaikaan porukoilleni ja teimme ruokaa ja söimme niinkuin usein muulloinkin. Vaihdettiin vaipat ja aloin pukemaan Mairelle ulkovaatetta päälle. Silloin se tajusi että veljelle ei vaatteita laitettukkaan ja aloitti suunnattoman panikoimisen. Ei veljeä sinne voi jättää. Maire yritti itse kantaa Väinämöistä, se raahasi sille haalarin ja yritti pukea sitä. Kaikki tämä huutaen. Yritimme kovin selittää hänelle että veli jää tänne nukkumaan päikkärit ja haemme sen kyllä kotiin kun ollaan saatu kakku valmiiksi kotona. Silloin se yritti itse kiitää vaunuihin nukkumaan. Pitkällisen suostuttelun ja maanittelun jälkeen se suostui lähtemään mutsin kanssa himaan. Huutaen...
Se selitti koko matkan kotiin kuinka veli ei´o takapenkillä hänen vieressään. Kotona se juoksi koko kämpän läpi ja ei´o. Päikkäreiltä herättyään sama juttu, ei´o.
Kun vihdoin kakku oli valmis, tuli aika lähteä hakemaan veljeä. Se ei ole varmaan ikinä pukenut niin nopeasti ja kiltisiti. Kiivennyt autoon ja turvaistuimeensa. Koko matkan vanhemmilleni se varmisti että käännyn oikeaan suuntaan jokaisesta risteyksestä. Se juoksi sisälle normaalin viivyttelyn sijaan ja voi sitä halien ja pusujen määrää minkä veli vihdoin sai kun se vihdoin löytyi.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Vauva vinkit, part one...
Me olimme täysin hukassa silloin kun Maire alkoi ilmoitella tulostaan. Eihän meillä ollut mitään käryä siitä miten sen käärön kanssa eletään ja millainen se koko käärö oikeastaan on. Tärkeinä asioina pidimme juttuja kuten:
- Kylpypunkka. Taisi olla ensimmäisiä juttuja mitä saalisteltiin. Rahaahan meillä ei silloin ollut tätäkään vertaa mitä nyt on ja saatiin siskolta heidän vanha punkka joka seisoi tyhjänpanttina pitkään koska Mairen mielestä kylpyhuone oli KAMALA ja kylvyssä alettiin, siis siellä punkassa, käymään vasta joskus puolen vuoden tienoilla. Väinämöinen taas kylpi oikein loistavasti vessan lavuaarissa ensimmäiset kuukautensa.
- Hoitopöytä. No enhän mä selkävammaisena missään muualla voi vaippaa vaihtaa!! No joo onhan meillä tällä ollut käyttöä, mutta vain siitä syystä että paskavaipan vaihtaminen ei aina ole mitään siistiä puuhaa ja tämä on huomattavasti mukavampi siivota kun pestä koko olohuoneen matto. Eli pelkkä alusta olisi riittänt aivan loistavasti.
- Kehto. Perintökehto... Käytettiin kuukausi... Ei siitä sen enempää...
- Tutti, jos toinenkin. Ei syönyt tuttia ei. Kumpikaan. Perkele... Ei meillä tainnut olla hajua edes siitä miten sitä tuttia oikeasti pitäisi käyttää.
- Kaikenmaailman hoitoöljyt ja voiteet, poislukien sinkkivoide, ovat jääneet täysin käyttämättä. Ja niitä oli ihan jokaisessa näytepaketissa, joita posti raahasi melkein joka päivä.
- Kylpypunkka. Taisi olla ensimmäisiä juttuja mitä saalisteltiin. Rahaahan meillä ei silloin ollut tätäkään vertaa mitä nyt on ja saatiin siskolta heidän vanha punkka joka seisoi tyhjänpanttina pitkään koska Mairen mielestä kylpyhuone oli KAMALA ja kylvyssä alettiin, siis siellä punkassa, käymään vasta joskus puolen vuoden tienoilla. Väinämöinen taas kylpi oikein loistavasti vessan lavuaarissa ensimmäiset kuukautensa.
- Hoitopöytä. No enhän mä selkävammaisena missään muualla voi vaippaa vaihtaa!! No joo onhan meillä tällä ollut käyttöä, mutta vain siitä syystä että paskavaipan vaihtaminen ei aina ole mitään siistiä puuhaa ja tämä on huomattavasti mukavampi siivota kun pestä koko olohuoneen matto. Eli pelkkä alusta olisi riittänt aivan loistavasti.
- Kehto. Perintökehto... Käytettiin kuukausi... Ei siitä sen enempää...
- Tutti, jos toinenkin. Ei syönyt tuttia ei. Kumpikaan. Perkele... Ei meillä tainnut olla hajua edes siitä miten sitä tuttia oikeasti pitäisi käyttää.
- Kaikenmaailman hoitoöljyt ja voiteet, poislukien sinkkivoide, ovat jääneet täysin käyttämättä. Ja niitä oli ihan jokaisessa näytepaketissa, joita posti raahasi melkein joka päivä.
Ja iltanaposteltavaksi tarjoillaan...
Chili-feta juustokierteet:
1 lehtitaikinalevy
SweetChili kastiketta
Salaattijuustokuutioita
Juustoa
Kauli lehtitaikinalevy ohuemmaksi, sivele ja ripottele täytteet päälle. Kääri rullaksi, paloittele n.1cm paksuiksi siivuiksi ja asettele rullat muffinssivuoan kolosiin. Voit laittaa ne ensin muffinssikuppeihin niin irroitus on helpompaa ;) Paista uunissa 225C, n.10-15min.
torstai 1. marraskuuta 2012
Miksi on aina se yksi?
Puudelit ovat nyt 3,5viikkoisia ja alkavat olemaan suht eläväisiä vaikkakin nukkuvat vielä suuren osan ajasta. Pentujen kyselyt ovat olleet todella vähissä ja Mies pelkääkin kaikkien kahdeksan jäävän nurkkiin pyörimään. Tuskin nyt sentään kuitenkaan, toivottavasti. Lisätietoja löytyy täältä, vink vink ;)
Mutta siis pyydän kiinnittämään huomion kahteen outoon asiaan. Aina, siis oikeasti aina, yksi pentu nukkuu lattialla. Se ei yleensä ole sama pentu vaan yksilö vaihtelee. Miksi?! Kyllä tuolla nyt näyttäisi olevan yhden pennun mentävä kolo, miksei se ole siinä?
Sitten se toinen outo asia, tämä on aina sama pentu. Toi pedissä makaava, eturivin ensimmäinen oikeaslta. Mikä tää asento nyt oikeasti on?! Aina sama asento! Ei näytä kovin ergonomiselta, johtuiskohan siitä että se on paksuin? Eiko sen maha anna myöden muunlaista asentoa?
Mikä näitä vaivaa? Vai onko ne vaan niin puudeleita?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)