Ilta

Joulun leipomisajatuksia

Olen ajatellut joululahjoiksi tänä vuonna Pullahiireltä varastamaani ideaa. Sukulaisilleni ei ole helppo keksiä lahjoja ja he ovat kyvin käytännöllisä ihmisiä jotka vihaavat krääsälahjoja. Joten ajattelin leipovani jotakin jälkiruokaleivonnaisia, joiden aineet annankin sitten purkissa lahjaksi. Ajatukseni harhailivat heti kuppikakkuihin. Koristelun voivat sitten jättää tekemättä tai tehdä mitä itse haluavat. Itse leivonnaisen voisin ajatella tällaisella ohjeella. Ja sitten se koristelu

täältä

täältä

täältä

täältä

Tosin voisi sen toteuttaa näinkin, on aika ällösöpö.

täältä

Kaikkea kerralla

Tällä hetkellä en oikein osaa aloittaa kirjoittamista ja kaikkea kerrottavaa onkin jäänyt rästiin.

Töihin paluu verottaa aikaa vaikka teenkin vain kolmea päivää viikossa. Vähän hakee vielä suuntaansa, varsinkin aamutoimien suorittaminen. Joka nyt sinänsä ei liity töihin, mutta sen tuomaan arjen muutokseen kylläkin. Varsinkin kun Mairen minä itse-vaihe on tällä hetkellä aivan hirvittävä.

Vaaka ei edelleenkään toimi. Tai siis toimi se hetken mutta sitten tuholainen, Väinämöisenäkin tunnettu, kohteli sitä hieman kovakouraisesti. Viimeaikoina olen repsahdellut herkkuihin aivan liikaa ja ex-anorektikon ajatukset nostavatkin päätään. Mutta ne on suht helppo tunkea takaisin maanrakoon kun ongelma on tiedossa jo valmiiksi. Spinningiin kiidän tukka putkella vähintään kerran viikossa, käy sekin jo treenistä itsessään. Mutta sille lenkkeilylle en oikein mitään korvaavaa ole löytänyt. Ehkä sitä voisi uskaltaa koitaa, pelkään vain kaatuvani tai jäätyväni hengiltä.

Kersat jatkavat suht samaan malliin. Maire on taas päätänyt olla nukkumatta päiväunia ja onkin ruvennut nukahtelemaan iltaisin mihin milloinkin. Tämä on aivan uutta ja outoa. Meidän kersat kun eivät tosiaan ole olleet mitään nukkumismaistereita. Se on kai myös ruvennut näkemään unia, tai jotain sinneppäin. Se nimittäin heräilee joskus silloin tällöin yöllä huutamaan Äitiä mutta rauhoittuu heti kun hänen huoneessaan käy sanomassa ettei ole mitään hätää. Sen sanavarasto myös lisääntyy ihan huimaa tahtia. Ehkä se kohta alkaa muodostamaan lauseita. Tai siis, sanoohan se ei taa (saa) ja veli kakka. Se myös jättää ihanasti joka aamu Isille yhden karkin joulukalenteriluukkuun, eikä syö sitä itse.

Väinämöinen on puuhastanut itselleen kolme hammasta, kaksi ylös ja yhden alas. Ei tulleet nekään sitten "oikeassa järjestyksessä" :D Se myös etenee pirun nopeasti kävellen sohvan/pöydän/tuolin reunaa pitkin. Se myös saattaa joskus päästää otteen kokonaan irtikin. Sillä on pohjaton maha, joka näyttää suodattavan hapanmaitotuotteet ihan hyvin.

Pentuja on vielä kolme kotona ja vaikka meno onkin rauhoittunut tietyllä tapaa, kyllä silti sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" pitää edelleen paikkansa. Olin myös ilmoittanut Arskan, tuon vanhan kärttyisen papparaisen, ensimmäistä kertaa veteraaniluokkaan Voittaja-12 näyttelyyn. Se ei ole ollut esillä kolmeen vuoteen ja karvaakin on vasta reilun vuoden verran, mutta pokasi se silti veteraanivoittajatittelin itselleen. Se oli aivan haltioissaan kun vihdoin ja viimein oli taas sen vuoro päästä reissuun ja Inkeri jäi kotiin. Inkeri taas ei ollut ihan niin innoissaan...

Leipominen on ollut viimeaikoina niin kokeilevaa etten viitsi niitä edes tänne postailla :D Joulupöytään sain tehtäväkseni porkkanalaatikon, täydellistä reseptiä etsien siis. Joululahjoiksi olen ajatellut leipoa jotakin, mutta mitä on se vakava kymysys...

Kokonaisvaltainen katsaus...

Valmiiksi jo pelottaa

Huomenna se tapahtuu. Kun kello lyö 06.30 herää Väinämöinen ja korvike on loppu kaapista. Kukaan ei jaksanut enää kasilta lähteä sitä hakemaankaan. Silleen ihan näppärästi että huomenna pitäisi myös mennä töihin ekaa kertaa vuoteen. Mä oon ehkä vähän paniikissa. Miten mä osaan siellä enää mitään? Pitikö kuvat vaihtaa RGB:stä CMYK-muotoon ja mikä mahtoikaan olla sanomalehden resoluutio. Puhumattakaan siitä miten tehdään painonelpoisia PDF:iä. Koneetkin on ihan uusia! Katsotaan kuinka kiukkuinen minä olen koska Väinämöinen ainakin on. Say goodbye to aamumaito!

No niin...

Päivän paino: 70,4kg

Viimeviikko oli taas täynnä repsahduksia. Kotipizzaa ja sipsejä, tarvitseeko sanoa muuta. Lenkille en ehtinyt tai halunnut mennä kun lunta tuli vaakatasossa. Annoskoon pienentäminen on onnistunut hienosti ja täytynkin jo puolet vähemmällä ruokamäärällä. Santsaaminen on oikeastaan jäänyt kokonaan.

Mutta mites sitten ton lenkkeilyn kanta tälleen kun on liukasta ja syntisen kylmää. Mitäs mä sen tilalle keksisin? Ei oikein kaatuminen tai hengiltä jäätyminen nappaisi. Miten te muut? Jatkatteko juoksulenkkejä talvisin tai jos ette niin millä ne korvaatte? Pitäisi olla helpposti kotona toteutettava, kerran-kaksi viikossa onnistuva ja mielyttävä liikuntamuoto. Mitään vatsalihasliikkeitä en rupea puurtamaan...

Suklainen sitruunajuustokakku

Taas tuli käytyä Kinuskikissan reseptiviholla kun pennunhakijoille piti jotakin tarjottavaa nyhjäistä. 

Taas sama tylsä valkosuklaakoristelu kuin edellisessäkin juustokakkusessa. Enkä mä tätä nyt suklaiseksi sanoisi, kaakaoinen ennemminkin ;) Pohjan tein dominoista, en ehtinyt, jaksanut, viitsinyt tehdä brownies pohjaa... Kaiken lisäksi laitoin kakun hyytymään Miehen lonkerolaatikon päälle josta joku perhana oli mennyt juomaankin jotakin ja kakusta tuli vino...

Se on täällä - joulukuu!!

Mies ja Väinämöinen matkasivat tampereelle lätkää katsomaan ja minä ja Maire jäimme kotiin luovuttamaan pentuja sekä laittamaan kotia jouluiseksi. Pihaa ei viitsitty tuiskussa laittaa, mutta senkin aika koittaa vielä. Riisipuuroakin keiteltiin...