NIH...

Saanko esitellä, ensimmäiseni...

täältä

Läpimurto suihkussa!

Mairelle on vauvauinnista huolimatta ollut niin kauan kuin tukkaa on pitänyt pestä naaman kastuminen ihan hirvittävä juttu. Tähän asti olen vain yksinkertaisesti huuhdellut tukan huudosta huolimatta, mutta edistystä ei ole tapahtunut. KUNNES tänään keksin mennä kyykkyyn lapsen tasolle ja selittää jutun ja näyttää esimerkkiä samalla kun hellävaraisesti tyrkkäsin sen sinne suihkun alle ja kas kumma, se ei huutanut. Hämmästyttävää! Jatkamme siis näin.

Liian monta muuttujaa

Aikoinaan kun Väinämöinen ilmoitteli tulostaan oli Miehen pahin murhe siinä ettei niitä saa enää koskaan hoitoon eikä niiden kanssa voi enää mennä yhtään minnekään. Minä taas optimistisempana yksilönä ajattelin että siinähän se menee, ei se elämä niin paljon voi muuttua toisesta lapsesta. Vohoi kuinka väärässä olinkaan, taas!!

Ensinnäkin on mahdotonta olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Kun yrität saada toista nukahtamaan päiväunille niin ei se toinen varmasti istu vieressä hiljaa ja odota omaa vuoroaan. Se varmasti on levittänyt eteisen kaapit, täyttänyt vessanpöntön paperilla ja hypännyt alas keittiön pöydältä. Siinähän sitten nukutat sitä toista.

Päiväunishoppailut voi unohtaa, ei ne kuitenkaan nuku samaanaikaan.

Lähtemiseen tulee varata ainakin triplamäärä aikaa entiseen verrattuna koska se toinen kuitenkin ehtii riisua itsensä tai veljensä. Paskoa housuun tai vaikkapa levittää ne eteisen kaapit.

Se nyt vaan on karu fakta. Jos auton takapenkillä on kaksi turvaistuinta se muuttuu viiden hengen autosta, neljän ja puolen hengen autoksi.

Itse nälkiinnyt koska sinulla ei ole kuin kaksi kättä, tarvitset molemmat lapsien avustamiseen. Koita siinä sitten itse syödä.

Kaupassakäynti yksin on suunnattoman haasteellista. Isompi lastenistuimeen ja pienempi kaukalossaan kärryihin, kiinniköyttöyksikkö on valmis. Ostoksille jää tilaa minne?? Tosin sen turvakaukalon alle on hyvä piilottaa tavaroita kassalla jolloin ne saattavat kulkeutua vahingossa maksamatta kassan ohi. Mies manaa vieressä että olisit nyt ottanut edes jotain vähän arvokkaampaa kuin 1€ sipulin...

Se on NIIN raskaana!

Miksen ikinä ollut tullut ajatelleeksi että myös puudelit voivat kärsiä raskauspahoinvoinnista? Olen melko varma että extreme-reissumme Väinämöisen kanssa oli tuottelias ja puudeli on nyt kantava.

Maha on hennosti kasvanut, tosin sen näkee vain ne jotka mahan kanssa ovat päivittäin tekemisissä. Ruoka ei maistu, ainakin puolet jää kuppiin syömättä. Mielialavaihtelut on ihan hirveitä! Nyt vasta ymmärrän kuinka hirveässä tilanteessa miehet ovat kun heidän rakkaansa pamahtaa paksuksi ja muuttuu ihan toiseksi tyypiksi. Täysin vieraan tyypin kanssa pitäisi sitten punkata loppuraskaus. Luojan kiitos koirat kantavat vain 63vrk +-viikko...

Pitääkö muistaa??

Väinämöinen täytti hetki sitten puolivuotta, vanhemmille se on suuri hetki mutta siihen se sitten jääkin. Vai jääkö? Korviini kantautui kuinka eräs pariskunta oli ottanut nokkiinsa kun kukaan ei ollut muistanut heidän nuppuaan puolivuotispäivänä, eivät edes kummit. Siis täh?? Olettaako joku oikeasti että ydinperheen ulkopuoliset ihmiset millään lailla kiinnostuisivat jostain merkkipäivästä joka ei sellainen edes ole? Mielestäni tämä on yhtä merkittävä päivä kuin puudelin synttärit, sori nyt vaan. Nyppii tuollainen...

Wohoo!!

Mä muuten osaan nyt virkata ;)
Ehkä saatte tulevaisuudessa myös ihailla enemmän kättenjälkiäni.

Ahdistavat yöt...

Viimeyö oli taas niin tuskaa. Väinämöinen heräili 1/2-1 tunnin välein ihan koko yön. Ainut mikä rauhoittaa herran takaisin uneen on tissi tai tuttipullo. Ja tuttiahan meillä ei siis syödä, vanhempien kovista yrityksistä huolimatta.

Mulla ei nyt oikein ole ratkaisua tähän. Maire oli tuon ikäisenä sellainen että kun sen sai uneen taisteltua se kyllä nukkui vaikka seinät kaatuisivat ympäriltä. Olenko tehnyt virheen alunperin siinä että ole tarjonnut tissiä joka kerta kun Väinämöinen on unesta herännyt ja on siten assosioitunut ruoka = uni?? Ei hänellä todellakaan nälkä ole jos tuttipullostakin vedetään vain ehkä 10-20ml, jos sitäkään. Voisiko sillä olla jano?? No tuskin nyt kuitenkaan puolen tunnin välein sitäkään.

Tassuttelua koitettiin reilun viikon verran, mutta ainut mihin se vaikutti on se että nykyään hänet saa jo nukahtamaan omaan sänkyyn tuttipullon avulla. Teenkö tässä taas sitten virheen että kun hän herää 1-2 tunnin jälkeen huutamaan ja annan tissä/pulloa?? Pitäisikö vaan sitkeästi koittaa tassuttaa (hyi olkoon mikä sana) hänet uudestaan vaikka huuto onkin levänneenä kahta kauheampaa. Sen viikon ajan kun tätä koitettiin huudon/kitinän määrä ei varsinaisesti missään vaiheessa vähentynyt, joka kerta siinä meni 1/2-1h että hän suvaitsi nukahtaa.

Miksi, oi miksi täytyy iskeä aina siihen pahimpaan paikkaan??!! Mä haluaisin jo nukkua!! Näin kun on lähes vuoden nukkunut huonosti alkaa epätoivo jo iskemään. Ei se varmaan vuoden ikäisenäkään vielä suostu nukkumaan.

Klo. 10.16

Päivää kulunut reilut 2,5h. Se sisältää neljä vaipanvaihtoa, kaikissa sitä itseään... Hyvä alku tuon lämpötilan lisäksi...

Hrrrr...!!

Mä en ala!!!

Scandic Lahti

Nyt viikonloppuna olin ilmottanut pikkupuudelin Kouvolan (la) ja Heinolan (su) näyttelyihin. Majoitus piti siis siltä suunnalta löytyä. Aiheutettiin kauhua ja oltiin liikenteessä siis kahden aikuisen, kahden lapsen ja kahden koiran miehityksellä.

Tämä oli toinen kerta kun oltiin lasten kanssa hotellimajoituksella liikenteessä, koirat mä jo handlasin ;) Oli yllättävän haasteellista löytää hotellihuonetta mihin menee 2+2 jossa lemmikit ovat sallittuja. Maire on aivan ihastuksissaan hotelliympäristöstä ja Väinämöisen tyytyväisyys/tyytymättömyys ei ole paikkasidonnaista.

Hotelli oli varsin mukava ja hintakaan 110€ ei kirpaissut. Sijainti oli ok, kävelymatka aitiopaikoille. Autoilijoille oli hieman ahdas 6€ vuotokausipysäköinti, pikkasen kirpas mutta menkööt. Vähän lapsiperhettä häiritsi vilkas ja mieluisa tie joka kulki aivan ikkunoiden alla. Samoin kuin se että huone oli suht kuuma varsinkin Väinämöisen mielestä, ilmastoinnin säätöä ei löytynyt ja ikkunaa ei saanut avattua, luultavasti maalauksesta johtuen. Jääkaappikin olisi ollut toivottava lisä, mutta ei se niin hirveää ollut. Samoin kuin mikro, maidon ja pilttipurkkien lämmittämiseen, mutta vessan allas täyteen lämmintä vettä ja siinä meillä hyvä vesihaude. Palvelu oli erinomaista lukuunottamatta aamupalalla ollutta harjoittelijatarjoilijaa joka oli aivan pihalla, mutta aiheutti ehkä enemmän huvitusta kuin harmia. Allas/saunaosasto oli siisti ja miellyttävä, miinusta tosin kovin syvästä altaasta, taas niinkuin taaperonäkökulmasta.

Kaikenkaikkiaan kiva reissu ja tämä äiti ja Vänämöinen ainakin nukkuivat paremmin kuin kuukausiin. Noista kahdesta muusta mä en oo ihan niin varma. Puudelikin pärjäsi sen verran kuin oli tarvekkin :)

Ulkovaate ihanuus...

Olen melko tarkka lasten vaatetuksesta, ja varsinkin vaatetuksen toimivuudesta. Siksi olenkin jo aikaisin kesällä ruvennut pohtimaan syksyn vaatetusongelmia. En ole siinä mikään haka ja siksi stressaankin niiden toimivuudesta ihan liikaa. En voi sietää sitä että vaate ei toimi meidän tarpeissamme.

Maire viipotti viimetalven ReimaTeckin reilussa 86cm haalarissa joka ainakin vielä sopii neidille ja toivonkin että se menisi ainakin talvialeihin asti niin sitten voisin ostaa hänelle jotakin mukavaa huokeammalla hinnalla. Ulkovaatteiden hinnat kun nyt ovat mitä ovat. Keväinen vk-haalari varmasti menee vielä, sen verran reilua kokoa Mamma osti. Popin monivärivetskarillinen takkikin menee vielä oikein loistavasti, kuorihousut pitäisi jostain saalistaa kokoa suurempana.

Mutta tämä on Väinämöisen ensimmäinen syksy/talvi jolloin ulkovaatteiden toimivuudella on jotain varsinaista merkitystäkin. En tiedä vielä kuinka paljon herra tulee syksyllä/alkutalvesta viettämään maassa, vai meneekö ulkoilut pitkälti vaunuissa istuskellessa. Maire paahtoi viimesyksynä jo kovin menemään maassa, mutta olikin suhteessa nelisen kuukautta vanhempi. Päädyin kuitenkin tähän ai niin ihanaan Polarn O. Pyretin vk-haalariin jossa on irroitettava fleecevuori. Kovin koitin ensin metsästää jotakin käytettyä tummansinistä, mutta kun tämä tuli myymälöihin en voinut vastustaa. Tosin nyt meidän ihanaiset alennumyynnistä ostetut asusteet ei oikein kyllä sovi tuohon punaiseen vetoketjuun. Koko oli tosi nafti ja jouduinkin ostamaan herralle kokoa 80cm olevan haalarin jos elättelen pienintäkään toivoa että poika mahtuisi siihen edes sinne joulualeihin asti. Raportoin toimivuudesta kun on sen aika ;)

Mitä muut ovat ajatelleet omille nakeroilleen syksyksi/alkutaveksi?? Ja mitä ihmettä mä laitan sille jalkaan, Mairella alkoivat kengät pysyä jalassa vasta kun se todenteolla siirtyi kävelemään??!!

657km

Me selvittiin siitä, Väinämöisen kanssa ihan kahdestaan! Startti aamulla 09.30 ja kahden pysähdyksen taktiikalla, tai no periaatteessa kolmen, perillä oltiin parahiksi iltapala-aikaan klo 19.00. Herra veti palkokasvin oikeastaan vain kerran poikittain hengityselimiin kun meinasi bensa loppua kesken hänen korkeutensa unien aikana ja auton pysähdyshän tarkoittaa automaattisesti heräämistä. Viimeisen 1,5h ei olisi enää häntä napannut ja kitinää hanttarin puolelta kuului välillä vähän äänekkäämminkin, mutta elossa oltiin vielä perilläkin. Aika hyvin tyypiltä joka ei varsinaisesti tykkää autoilusta ;) nyt kun saataisiin vielä koirat rakastutettua onnistuneesti niin voitaisiin koittaa samanmoista rutistusta toiseenkin otteeseen...

The hiekkalaatikko

Kaikki lapset ei kuulemma pidä hiekkalaatikoista. En ymmärrä. Meidän taloudessamme asustavista kolmesta lapsesta (minä mukaan lukien), kahden mielestä se on pihan hitti. Yksi ei ihan vielä tajua muuta kuin että hiekka ei ole mukavaa suussa. Mairen kanssa ollaan kovin harjoiteltu kakkujen tekoa ja molemmat ollaan jo aika ammattilaisia. Mutta miksi ihmeessä se vasta valmistunut kaunis kakku tai linna on tuhottava välittömästi sen valmistuttua?

Ja mä olin muuten elänyt kuvitelmassa että hiekkalelut on puol ilmaisia, not! Noista seteistä missä on muotteja saa maksa ihan törkeästi, puhumattakan kuormureista 7,20€ WHAT?! Onneksi ne parhaat lapio ja ämpäri, ovat huokeimasta päästä.

Kun aina ei vaan jaksa...

Vietettiin miehen kanssa torstaina suht harvinainen ilta kun milemmat lapset olivat hoidossa niin pääsimme molemmat viihteelle ilman sen parempaa syytä, kuin että lapset ovat hoidossa. No ilta meni mukavasti, tai vähän liiankin mukavasti shottien määrästä päätellen. Mutta milloin näistä krapuloista on oikeasti tullut näin hirvittäviä?! Onko se sitten oikeasti se imetyksen ja alkoholin yhdistelmä takuuvarma nestehukka ja maailmanlopun krappe? Ei tästä ei tunnuta toipuvan ikinä, eli me autoillaan ;)

Outoa - osa I

Mairella on ihmeellinen tarve roudata ihmisille heidän kenkänsä lähtötilanteessa, luulee sen kait nopeuttavan lähtöä. Kohtalaisen noloa silloin kuin kengät raahataan vieraille kahvipöytään.

Tai sitten ne ihan vaan puetaan omaan jalkaan...

Alku...

Jo pitkään olen halunnut kirjata ylös sekä jakaa teille muillekin ajatuksia ja tapahtumia elämästä jota itsekkin oikeastaan vasta opettelen. Koska joskus oli aika jolloin en pystynyt kuvittelemaankaan elämää jossa minulla olisi lapsi puhumattakaan kaksi, sitten kävi pieni vahinko. Vahinko jota en ole ensimmäisten 18 raskausviikon jälkeen katunut kertaakaan. Neiti Mairuli syntyikin 14.10.2010. Kaikkien, jopa itsemme yllätykseksi teki myös toinen vauvanen tuloaan - harkittu riski, ei me näitä niin hirveästi olla tehty ;) Imetys on hyvä ehkäisy, suosittelen. Herra Väinämöinen syntyi 8.2.2012, ja enempää ei tule.

Nyt Väinämöinen täyttää puolivuotta ja elämä alkaa pikkuhiljaa jälleen voittamaan tässäkin taloudessa. Kohta siitä alkaa olemaan vuosi kun olen viimeisen kerran nukkunut kokonaisen yön, heräämättä närästykseen, puutumiseen, supistukseen, huutoon tai ihan vain tavan vuoksi. Nää meidän lapset kun koskaan eivät ole olleen helpoimmasta päästä tuon nukkumiseksi kutsutun hömpötyksen suhteen. Maire nykyään jo osaa nukkua, kunhan vain saa unenpäästä kiinni. Väinämöinen ottaa sitten samalla mitalla takaisin heräten edelleenkin vähintään tunnin välein. No mutta nyt se sentään pikkuhiljaa on ruvennut oppimaan miten voi nukahtaa ilman tissiä.

Tällä paasauksella toivotan teidät tervetulleeksi, kirjoitusvirheelliseen elämäämme :)