Meikittömänä...

Joo, tänään on se meikitön päivä. Kaksi vuotta sitten se olisi voinut olla minulle joku juttu. Mutta hei oikeesti hyvä että ehdin nykyään ehkä kahtena päivänä viikosta sutaisemaan ripsaria räpsyihin. Jos joku ei huuda tai yritä muuten vain riistää itseltään henkeä niin joku varmasti on ehtinyt jo varastaa sen ripsarin ja painaa tuhatta ja sataa karkuun. Ja kun vihdoin sen ripsarin saa kiinni niin sitten ainakin joku huutaa.

Periaatteeni on, että jos on joku julkinen juttu on oltava vähintään sitä ripsaria. Luen myös lähikaupan julkiseksi paikaksi, ei sinne vaan kehtaa mennä ihan minkä näköisenä. Nykyään joudun vähän karsimaan jo siitäkin ja usein minut on ihan mahdollista nähdä meikittä ihan isommassakin kaupassa. Ei enää jaksa kiinnostaa, kaikki kyllä näkevät että minulla on kaksi pientä lasta. Mutta ymmärtävätkö he?? Pitävätkö he minua kulahtaneena kotiäitinä, sellaisena joita itse olen katsellut halveksuen monia vuosia?

Vielä pesen hiukseni lähes päivittäin. Otsatukan vähintäänkin päivittäin, suoristan sen myös. Tuleeko joskus päivä jona en enää kiinnostu siitäkään miltä tukkani näyttää??