IS kirjoitti siitä, mitä ihmiset unohtavat pakata matkalle mukaan. Itsehän olen mestari unohtamaan asioita, parhaimmillaan olen kääntynyt neljä kertaa takaisin kun jotakin unohtunutta on jäänyt kotiin mutta muistunut mieleen ennen kuin olen liian kaukana. Hyvästä suunnittelusta huolimatta aina jotakin jää. Kesällä olimme matkalla Lintsille ja SeaLifeen kun minulla oli sinne vapaalippu. Unohdin vapaalipun kotiin... Kuinka monet kerrat olen unohtanut lasten vaipat/ruuat/uninallet/vaatteet, ei voi muistaa. Ei Mieskään kylmäksi jätä. Se unohti koko kassinsa himaan kun oltiin pidennetyllä viikonlopulla anoppilassa. Kerran kuulin ihmisestä joka oli unohtanut ottaa narttunsa mukaan astutusreissulle. Että näin... Mieti siinä sitten kuinka paljon mahtaa haitata se unohtunut adapteri tai kännykän laturi. Nehän on hei arkipäivää.
Maire taas on neurootikko, sen on aina tehtävä kaikki NIINKUIN KUULUU ja se ei unohda. Mitään. Koskaan. Pipo on oltava, vaikka olisi +30c. Telkkari ja läppäri sammutetaan lähtiessä, huolimatta siitä käyttääkö sitä/niitä vielä joku. Tiskit kuuluvat tiskialtaaseen, olivat ne puhtaita tai likaisia. Porkkanoita on haettava kasvimaalta, vaikka ei olisi tarve. Voisin jatkaa loputtomiin.
Nyt unohdin miksi tästä aloin ylipäätään kirjoittamaan... Just...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti