Jo pitkään olen halunnut kirjata ylös sekä jakaa teille muillekin ajatuksia ja tapahtumia elämästä jota itsekkin oikeastaan vasta opettelen. Koska joskus oli aika jolloin en pystynyt kuvittelemaankaan elämää jossa minulla olisi lapsi puhumattakaan kaksi, sitten kävi pieni vahinko. Vahinko jota en ole ensimmäisten 18 raskausviikon jälkeen katunut kertaakaan. Neiti Mairuli syntyikin 14.10.2010. Kaikkien, jopa itsemme yllätykseksi teki myös toinen vauvanen tuloaan - harkittu riski, ei me näitä niin hirveästi olla tehty ;) Imetys on hyvä ehkäisy, suosittelen. Herra Väinämöinen syntyi 8.2.2012, ja enempää ei tule.
Nyt Väinämöinen täyttää puolivuotta ja elämä alkaa pikkuhiljaa jälleen voittamaan tässäkin taloudessa. Kohta siitä alkaa olemaan vuosi kun olen viimeisen kerran nukkunut kokonaisen yön, heräämättä närästykseen, puutumiseen, supistukseen, huutoon tai ihan vain tavan vuoksi. Nää meidän lapset kun koskaan eivät ole olleen helpoimmasta päästä tuon nukkumiseksi kutsutun hömpötyksen suhteen. Maire nykyään jo osaa nukkua, kunhan vain saa unenpäästä kiinni. Väinämöinen ottaa sitten samalla mitalla takaisin heräten edelleenkin vähintään tunnin välein. No mutta nyt se sentään pikkuhiljaa on ruvennut oppimaan miten voi nukahtaa ilman tissiä.
Tällä paasauksella toivotan teidät tervetulleeksi, kirjoitusvirheelliseen elämäämme :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti