657km

Me selvittiin siitä, Väinämöisen kanssa ihan kahdestaan! Startti aamulla 09.30 ja kahden pysähdyksen taktiikalla, tai no periaatteessa kolmen, perillä oltiin parahiksi iltapala-aikaan klo 19.00. Herra veti palkokasvin oikeastaan vain kerran poikittain hengityselimiin kun meinasi bensa loppua kesken hänen korkeutensa unien aikana ja auton pysähdyshän tarkoittaa automaattisesti heräämistä. Viimeisen 1,5h ei olisi enää häntä napannut ja kitinää hanttarin puolelta kuului välillä vähän äänekkäämminkin, mutta elossa oltiin vielä perilläkin. Aika hyvin tyypiltä joka ei varsinaisesti tykkää autoilusta ;) nyt kun saataisiin vielä koirat rakastutettua onnistuneesti niin voitaisiin koittaa samanmoista rutistusta toiseenkin otteeseen...