Ne alkavat jo olemaan ihan kunnon koiria. Eivät viihdy enää pentuaitauksessaan ja kiljuvat hyvin äänekkäästi päästäkseen siltä pois. Ja kun niin tapahtuu pirun terävät pienet naskalihampaat isketään aivan kaikkeen mitä tielle sattuu. Hirviöitä puudelin vaatteissa.
Lähes kaiki vapaaksi jäävä aika meneekin karvaisissa merkeissä at the moment. Joko pesen ja föönaan, konetan, ruokin, siivoan tai vahdin mitä ne yrittävät tuhota seuraavaksi. Inkeri ei haluaisi enää imettää, ymmärrän hyvin. Mulle riitti yksi nännimonni, hui hirvitys jos niitä olisi kahdeksan. Ja niistä hampaista puhumattakaan. Kovin Inkeri haluaisi leikkiä pentujen kanssa, mutta kun ne iskevät saman tien tisseihin kiinni. Luulen että kun porukka vähenee on se helpotus koko taloudellemme. No Maire jää toki varmasti kovin kaipaamaan, se on oppinut todella nätisti leikkimään pentujen kanssa.
Yksi pennunkatsojista toi hirviöille tuliaisiksi yliajetun elukan, suunnaton hitti. Siinä roikkuu koko sakki, katotaan kuinka kauan kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti