Kaksi vuotta sitten syntyi pikkuruinen tyttövauva, josta on kasvanut varsin veikeä leikki-ikäinen. Se osaa olla raivostuttava, mutta se osaa olla maailman suloisin. Se juoksee ympäri kämppää vailla päämäärää tai se istuu hiljaa katsellen telkkarista kaata (salkkarit).
Se ei varsinaisesti puhu, mutta kommunikoi selvästi. Osaa se kuitenkin muutamia sanojakin kuten äiti, piiga (pingu), EI, kakka, vei (veli), paa (pappa), maa (mamma) sekä ei'o. Jos sanaa ei löydy, se keksiin keinon ilmaista itseään muulla keinoin.
Sen lempileikkeihin kuuluu palloilut ja veljen kanssa suoritetut tutkimusmatkat. Duplot ja muut rakennuspalikat ovat myös suuressa suosiossa. Kirjat ovat viimeaikoina olleet hieman laskussa. Kuitenkin sen rakkain lelu isin linnanmäeltä ostama uninalle.
Se uhmaa mielellään syömisestä ja pukemisesta. Eikä nukkumaankaan aina mielellään mennä. Se on kovin omatoiminen ja vanhempien sekaantuminen on yleensä varsin pahasta.
Se on hieman ujo, ja tarkkaileekin uusia ihmisiä mielellään hetken ennen kuin uskaltautuu tekemään tuttavuutta. Ihmisistä kuitenkin eniten se rakastaa äidin ja isin lisäksi veljeä ja paata ja maata. Aina lähtiessä ja uudestaan tavattaessa se vaatii pusut ja halit, myös päikkärit lasketaan poistumiseksi.
Kaiken kaikkiaan se on maailman paras Maire!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti