Sieneen

Joskus minullakin käy mäihä.

En syö sieniä, en voi sietää niitä. Mies syö, hullu. Ne maistuvat mielestäni märille kumisaappaille, olen tehnyt parhaani. Mutta niiden kerääminen on ihanaa. Tahtoisin jokaisen ihmisen ymmärtävän miten paljon metsissämme kasvaa ruokaa, vaikkakaan ei minulle soveltuvaa. Tahtoisin jokaisen ihmisen edes kerran tarpovan metsässä niin että katse olisi maassa ja sen antimissa, kunhan pysyvät poissa minun sieniapajiltani. Tässä siis minun näkökulmastani pieni opas sienestyksen saloihin.

Mielekkyys:

Aikoinaan kun äitini opasti pientä tyttöä sienestyksen saloihin, hän teki siitä kiinnostavaa. Sienestys ei voi olla kiinnostavaa jos ei löydä itse sieniä. Hän siis laittoi minut keräämään nappulasieniä eli Kangasrouskuja. Niitä löytää jokainen ja niin kiinnostus pysyi yllä. Siitä sitten laajennettiin muihin helposti löytyviin sieniin kuten Karvarouskuihin, Herkkutatteihin ja Suppilovahveroihin. Näitä sieniä löydän edelleen helpoiten.  Kanttarellejakin se yritti minulle opettaa, mutta edelleen olen todella huono niitä löytämään. Silmä harjaantuu tietyntyyppisiin maastoihin ja paikkoihin missä kyseiset lajikkeet elävät ja niihin suuntaa tietämättään. Kerää siis yleisiä lajeja, äläkä heti päätä sienestäväsi Tummatatteja. Ja hyvin oleellinen asia on, tiedä mitä keräät. Jonkinlainen sieniopas olisi hyvä olla matkassa mukana jos homma on täysin uutta.

Kuvassa on sieni, uskotko??

Varustus:

Mukavat vaatteet joissa on helppo liikkua. Kengät ovat hyvin oleellisessa asemassa. Monet suosivat perus kumisaappaita, mutta itse en koe niitä mielekkäiksi kun kuitenkin tarkoitus on kävellä siellä metsässä. Vedenpitävyys on oleellista. Itse harrastan myös ihan vain lenkkeilyä metsissä koirien kera olen hommannut kunnollise Goretex jalkineet. Hyvät kävellä ja pitävät vettä. Housuvalinta on myös tärkeä, olisi hyvä jos nekään eivät ihan seulana päästäisi vettä lävitseen. Itselläni on yleensä vettähyvlkivät tuulihousut, tosi sexyt. Yläosalla ei sinänsä niin hirveästi ole merkitystä. Takki, huppari, ihan mikä mukavalta tuntuu. Ja tosiaan johonkin ne sienet pitäisi myös kerätä. Tähän soveltuu erinomaisesti kori, muovikassit voit unohtaa. Ämpärikin käy, ilmavuus on oleellista.

Minne??

Periaatteessa ihan minne vain, kunhan noudatetaan jokamiehenoikeuksia eli muistetaan kotirauha.

Hyvä maasto on tietysti lajikohtainen, mutta ylesipätevää on kostea sammaleinen, sopivan aukea metsä. Eri sienilajit viihtyvät erilaisissa maastoissa ja siksi tästä on vaikea sanoa mitään yleispätevää ohjetta. Silmä harjaantuu kokemuksen myötä. Mutta älä nyt siihen metsään mene jonka reunassa seisoo joka päivä auto ;)

Hyvän näköistä maastoa, kun unohdetaan sieniä tallova puudeli.

Muut metsän pikku öttiäiset:

Eniten metsissä olen törmännyt hirvikärpäsiin. Hirveen muutaman hassun kerran, käärmeisiin en kertaakaan. Tähän saattaa vaikuttaa osittain se että liikun koirien kanssa. Ne pitävät huolen siitä että suuremmat elukat luultavasti karttavat meitä. Hirvikärpäsiltä voi koittaa välttyä huiveilla, pipoilla sun muilla härpäkkeillä. Itse en ole kokenut niitä niin hyödyllisiksi että jaksaisin vaivautua. Kuitenkin ne jostain tiensä sinne tukkaan kaivavat. Paras vekotin on tiheäpiikkinen kampa, sillä ne saa kätevästi pois ;) Muista paloitella ainakin viiteen osaan, muuten ne palaavat irvistellen.