Aamupalaksi ei tippunut jääkaapista löytynyttä rahkaa, mutta hyvä paahtis oli ihan ok. Siitä lähdettiinkin sitten muidem pakkolisten amujuttujen jälkeen nauttimaan siitä valkoisesta. Kun vaatteet oli huudon raikaessa saatu puettua lähdimme nastarenkaisella autolla Pappan luo. Asuu siellä Mammakin, mutta sekin on pappa. Matkalla naureskelttin urpoille mersumiehille ojan pohjalla ja ylämäessä liukastelevalle hinausautolle.
Pappan luona päästiinkin sitten sen valkoisen kimppuun. Maire tupsutteli ihmeissään lunta ja paineli sitten normaaleihin pihaleikkeihinsä. Väinämöinen taas virnuili minkä kerkesi. Sitten mutsi lättäsi sen istumaan lumihankeen. "Tästä tulee tosi kiva kuva".
Siitä se sitten kupsahti selälleen ja hupsista keikkaa sehän kääntyikin mahalleen... Turvalleen lumihankeen.
Keinumisellekkin se alkaa pikkuhiljaa syttyä, kunhan se Sisko kun antaa vauhtia.
Sisätiloihin siirryttyämme, suuren surun murtamana. Onnistuin törkkäämään Väinämöistä silmän alle kynnelläni. Verinen naarmu. Kahvi oli loppu. Nenä vuosi, Väinämöisen.
Toppavaatehelvetti kohdattiin urheasti, jälleen huudon säestämänä. Väinämöinen taisi olla pikkuisen väsy kun nukahti huutaen turvakaukaloonsa. Maire löi vielä nenänsä autoon kiivetessään ja huusi sitä koko kotimatkan. Matkalle sattu vielä mäkeen juuttunut rekka jonka peruuttelua seurailtiin tovi. Ja samalla testattiin ABS-jarrujen toimivuus Sysleristäkin. Tuli vähän yllättäen se rekkä siihen eteen. Toimi ne, kiva.
Illaksi luvassa speciaaal, tää mutsi lähtee viettämään kosteita synttäreitä ekaan kertaan pariin vuoteen. Suunnitelma täysin epäselvä, mutta niinhän se ennenkin oli tässä vaiheessa perjantaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti